Noora Peltokukka

Noora on valmistunut näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta 2002 ja toiminut sen jälkeen kentällä freelancerina.

Ihmisyys ja ympäristön vuorovaikuttuneisuus. Ihminen ilmiöna ja ilmiöissä.

Ja ilmiön takana oleva. Sen näkeminen.

Vaikuttuminen. Merkityksenanto. Välittyminen.

nähdä- tulla nähdyksi- näyttäytyä - tehdä näkyväksi

LUONA

Pedagoginen kävelyni sai alkunsa kaipuusta toisten luo. Sietämättömästä ahdistuksesta yksin tekemisen rimpuilussa. Tarpeesta luoda ja jakaa yhdessä. Ikävästä. Halusta toisten äärelle. Lähelle.

MISSÄ KAIKKI OVAT?

Halusin kohdata ja kävellä luo. Ystävieni. Jakamaan hetken jotain. Yhden päivän aikana. Näkemään välähdyksen toisen silmin. Poiketa omalta polultani.

TUUN SUN LUO!

Opit kulkevat ja kuljettavat ihmisiä. Sitovat meitä toisiimme. Tekevät riippuvaisiksi toisistamme. Muuttavat tapaamme olla vuorovaikutuksessa toistemme, itsemme ja ympäristön kanssa. Muokkaavat ja jalostavat käytäntöjä. Tai mukautuvat vallitseviin. Avaavat ihan uusia ikkunoita ja ovia. Uusia polkuja.

Oppien kautta välitämme merkityksiä ja arvoja toisillemme. Opimme ja tulemme opetetuiksi koko ajan, huomaamattammekin. Tulemme lähelle ja kohti toisia. Luottamuksessa.

Kaikkia oppeja ei jaeta kaikille.
Kaikki eivät voi opettaa kaikkea kaikille.
Kaikilta ei voi ottaa oppia vastaan.

Opit henkilöityvät. Ne voivat muokata vahvasti mielikuvaa sekä itsestä että toisesta. Pedagogisessa kävelyssäni Luona kohtasin muutaman ystäväni ja heidän maailmansa. Ystäväni saivat halutessaan jakaa jonkin saamansa opin. Huomasin, että se miten opetetaan tai miten tulee opetetuksi on jotakin hyvin intiimiä. Oppi, joka ei välttämättä aluksi vaikuta syvyyksiä paljastavalta, voikin osoittautua intiimiksi lähikuvaksi.