MATUN LUONA

Istumme yhdessä autossa. Matu ajaa. On pimeää. Puhumme pimeydestä. Siitä selviämisestä. Että olispa valoa!

"Muistaks, kun olit siellä Indonesiassa sen kaipparin luona. Tuli valosta mieleen. Hieroin just mun poikiin inkivääriä. "Viidakkokamaa", sanon niille. Sä opit siellä viidakossa sen käytön. Miten ne hiero sitä kaikenlaiseen vaivaan. Muistaks? Opetit sen sit mulle kesällä. Kyllä, opit sen siltä. Miten et muista. No nyt tiedät, että opit sen siltä. Käytät sitä päivittäin etkä muista että opit siltä. Mitä sille muuten kuuluu? Miten et voi tietää? Miks et pidä siihen enää yhteyttä? Liittysit facebookkiin nyt. Mä Mietin sitä kaipparii usein, vaikka en ole sitä nähny. Siis inkiväärin kanssa jos oon. Tekemisissä. Töissä kampaamossa, siinä kun asiakkaat usein puhuu kaikista säryistään ja vaivoistaan, nii oon kertonu, että mun ystävän ystävä, joka asuu Indonesiassa, nii että siellä kylässä inkivääriä hierotaan kaikenlaisiin vaivoihin. Ja asiakkaat on napannu sen. Olleet kiinnostuneita. Ja sitä kautta kyselleet, että miksi sä olet siellä ollu oikeen? Ja mun äiti tosissaan innostu tästä, ku sillä on se nivelreuma. Et kuulemma auttaa. Viidakkokama."