LAILAN LUONA

Jutellaan. Kerron omistani. Laila kuuntelee.

"Just kuule. Nyt. Mä tiedän ton kuule. Oon hirvee vatkaamaan... aina sillon rauhotan itteni sopimalla itteni kanssa, et pitää ottaa huolitunti. Se ja sit sen jälkee, että nyt pois, nyt riittää. Se on tällä hetkellä mun merkittävin oppi: huolitunti. Työterveystädiltä opin, ha ha! Kyllä siinä olotilassa vastaan ottaa. On otettava. Oli sellanen elämäntilanne. Suurempi ahdistusjuttu. Se täti opetti tän huolitunnin. Että antaa sille tärkeälle asialle ittensä kokonaan tunniksi. Täysin. intensiivisesti se tunti. Ja se on siinä. Et sit voi sopii itsensä kans, et huomenna sit taas. Oon tätä kyllä todella aina ja kaikille levitelly. Ja sille sun kaverille myös, jolla on pää täynnä huolia. Sähän välitit sille tän? Toimiko? On tullu osaksi mun päiviä tää. Vetäydyn tähän. Ja se on tuonut mukanaan sen, että pystyn nukkumaan yöt levollisemmin. Eli on kyllä vaikuttanut moneen. Ja kun mietin huolitunnin aikana siihen huoleen liittyviä ihmisiä, niin pääsen niiden luo. Lähemmin. En niinku vaa ohimennen kaiken keskellä. Intensiivisemmin. Luokse."