KAISAN LUONA

Teemme salaattia yhdessä. Koska Kaisaa kiinnostaa terveellinen ruoka. Meitä molempia kiinnostaa. Yhdessä.

"Ei kyl kuulemma kannata hei alottaa leikkaamaan kurkkua hei kantapäästä, eli siitä mistä se on roikkunu kiinni. Kato kurkun oma maku happanee, kun se luulee et joku repäsee sen pois kasvustostaan. En tienny tätä, enkä ole kyllä huomannu mitään makueroja, mut ikinä en leikkaa kyl enää kurkkua siitä päästä, mistä se on roikkunu, ettei se luule nii. Opin tän Julialta Villingissä, ku tehtiin salaattia. Opetin tän myös mun tytölle, kun se opettelee käyttämään veistä nii se leikkaa usein kurkkuu. Ja joo mun miehellekkin joo, mut se ei kyl tee nii. Sen mielestä ihan turhaa diipadaapaa. Ja jos kerta mitään maussakaan ei huomaa. Nii et mitä välii. Mut silti mä teen. Miks mä teen? Aiotko sä alkaa nyt tekemään kanssa niin? Miks mä opetan tän, jos en ees tiedä onks tää totta? Päivittäin leikkaan näin kurkkuu. Miks me syödään nii paljon kurkkuu? En mä tätä kyl kaikille jaa, koska täähän voi olla ihan hölynpölyy nii joku vieraampi vois aatella, et oon jotenki outo. Tai jotain. Ja siis miks mä tän jakaisin? Ei tää nyt ole mitenkään heti kärjessä, jos jotain nyt haluu opettaa... tulee just tässä leikatessa mieleen... eikä kaikkien kanssa nyt salaattia tee. Mutta joo, jos teen Julian kanssa salaattia, nii on hauskaa, et tiedän, että tehdään molemmat sen kurkun kanssa näin. Että meillä on tää sama. Ja nyt sulla. Ja se kärkipäähän sillee saattaa pehmetä ja lössähtää. Ni näin ku tekee ni se kurkku ainaki säilyy rapsakampana pidempään. Ehkä. Onks tää sama sit kesäkurpitsan kanssa muutes? Nyt tuli mieleen. Ja sitä mä nyt mietin, et miten se kurkku ei ole tajunnu tai luullu mitään aikasemmin, kun se on napsastu siitä itse kasvista jo irti aikasemmin. Onko se sitte niinku napanuora. Ja onks tää kanta istukka? Onko?"