Yllättävää oli myös opettajien omien muistojen nouseminen esiin. Hyvin monet opettajat reagoivat voimakkaasti tunteella esityksen jälkeen ja osa kertoi jopa olleensa unohtanut omat kiusaamiskokemuksensa, jotka esitys herätti uudelleen eloon. Eräs opettaja kävi katsomassa esityksen kuudesti omassa koulussaan ja kuudennella kerralla hän nousi loppukeskustelussa seisomaan ja alkoi puhua: "Hienoa, että olet pystynyt antamaan anteeksi kiusaajillesi, minä en ole. En mennyt katsomaan stadionille hänen loppuunmyytyjä konserttejaan." Vuosi tämän jälkeen opettaja lähestyi meitä sähköpostilla ja kertoi historiansa: Hän oli joutunut raan ja systemaattisen koulukiusaamisen uhriksi kahden lahtelaisen kaksospojan taholta ja hänen yksinhuoltajaäitinsä oli pakannut hänet autoon ja muuttanut kauas pohjoiseen pelastaakseen lapsensa kiusaamiselta, johon ei muuten näyttänyt tulevan loppua. Asia oli pysynyt piilossa tämän opettajan sisällä meidän esitykseemme asti, joka oli laukaissut muistot niin vahvana pintaan, että hän oli päättänyt hakeutua ammattiavun piiriin käsittelemään menneisyyden asioita, päästäkseen elämään elämää, vapaana vihasta. Hän kiitti meitä ja esitystä sysäyksestä tälle tielle.