Anni

Anni Heikkinen (FM) toimii tanssin lehtorina Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajan tutkinto-ohjelmassa. Hänen opetusaineisiin kuuluvat suomalaiset seuratanssit, swingtanssit, authentic jazz, paritanssin pedagogiikka, taidepedagogiikka sekä tanssin historia.

Yhdessä kävely - suomalainen seuratanssi mahdollisuutena kokonaisvaltaisen itsetunnon ja kinesteettisen empatian kehittymiselle


Yhdessä kävely on suomalaisen seuratanssin kivijalka. Tanssilajit perustuvat yleisesti tiedettyihin perusaskeliin, jotka luovat turvaa tanssijoille ja antavat pienellä vaivalla mahdollisuuden tanssin kokemiseen. Yleistanssi foksin perusaskel pohjautuu kävelyyn ja kävelyaskeleiden rytmittämiseen suhteessa soivan musiikin pulssiin rytmillä kaksi hidasta askelta ja kaksi nopeaa askelta. Hidas askel kestää kaksi iskua ja nopea askel yhden iskun. On todettu, että kehollinen tieto voi kehittää liikkujan kokonaisvaltaista itsetuntemusta. (mm. Parviainen 2016) Minäkäsitys on yläkäsite, joka sisältää sekä minäkuvan että itsetunnon. Minäkuva on minäkäsityksen tiedollinen puoli. Se koostuu kaikista itseen liitettävistä ominaisuuksista ja on luonteeltaan kuvailevaa. Itsetunto puolestaan on näiden ominaisuuksien arvottava puoli. Itsetunto vastaa kysymykseen, olenko hyvä, onnistunut, arvokas, hyväksyttävä. (Miller & Moran 2012, 18)

Yhdessä tanssiparin kanssa käveltynä esimerkiksi foksi luo tanssijalle mahdollisuuden syventyä tanssihetkeen liikkumisen kokemuksena aistien, tuntemusten ja parin välisen vuorovaikutuksen kautta. Samalla kun tanssija oppii ymmärtämään, aistimaan ja tuntemaan sekä analysoimaan paremmin kehonsa toimintaa, kehittyy hänen kehollinen tietonsa. Kehollinen tieto antaa tanssijalle sisäistä palautetta esimerkiksi siitä, kuinka hänen toimintansa on onnistunut suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. On kuitenkin huomattava, että pelkkä aistimusinformaatio ei ole kehollista tietoa. Kehollisen tiedon muodostuminen vaatii aistimusinformaation tunnistamisen lisäksi analysoinnin taidon. Kehollinen tieto kehittää myös empatian kykyä ja sosiaalisia vuorovaikutustapoja. Lisäksi tunteet ja tunnetilat, esimerkiksi myönteisyys tai innostuneisuus, vaikuttavat kehollisen tiedon rakentumiseen. (Parviainen 2016, 10-15)

Tutkin Oulun ammattikorkeakoulun pari- ja kansantanssin opettajaopiskelijoiden kanssa kävelyä yhdessä parin kanssa toteutettuna liikkeenä 12.10.2018 toteutuneessa Yhdessä kävely -tunnilla. Nimesin tämän tutkimustunnin toiminnallisen osion Vastakkain ja peräkkäin -harjoitukseksi. Harjoituksen runko on aukikirjoitettuna täällä.

Harjoituksen jälkeen kokosimme yhteen keskustellen ja ääneen reflektoiden harjoituksen aikana syntyneitä huomioita ja ajatuksia. Vastakkain -osiossa tavoitteen onnistumista auttoi se, että tanssijana malttoi laskeutua tilanteeseen. Tilanteeseen laskeutumista kuvailtiin näin: "ei ajattele liikaa itseään eikä liikaa myöskään vastassa tanssivaa". Tehtävän toteuttamista tuntui auttavan myös se, että viejän liike on kiinni selkeästi havaittavissa olevassa rytmissä. Harjoituksen tekijät kokivat, että viejän liike tulee olla ajatuksen verran edellä ennen varsinaista askelta ja seuraajan liikkeen tulee olla ajatuksen verran viejän askelta jäljessä.

Harjoituksen peräkkäin -vaiheessa seuraajana tanssivan lapatuen hallinta ja käsien yhteys omaan keskustaan koettiin tärkeinä tehtävää helpottavina kehoteknisinä asioina. Tehtävässä auttoi myös, kun viejä teki painonsiirron niin, että liikkeen suunnanmuutos tuntui koko kehossa. Näin seuraajan oli helpompi tuntea se ja siirtää liikkeen dynamiikka omaan kehoon. Seuraajan roolissa tehtävän onnistumista auttoi keskittyminen yhteisiin fyysisiin kontaktipisteisiin. Jos ajatus oli pelkästään jaloissa, oli seuraaminen vaikeampaa.

Reflektoinnissa nousi keskusteluun myös harjoituksen henkinen prosessi: Miten seuraajana antautuu liikkeeseen eli miten luottaa viejään ja antaa hänelle vastuuta yhteisen liikkeen kuljettamisessa? Ja miten viejänä ottaa vastuun yhteisen liikkeen onnistumisesta? Kenties kinesteettisen empatian ymmärtäminen ja harjoituttaminen antaa työkaluja tähän.

Kinesteettinen empatia kuvaa yksilön kykyä eläytyä toisen ihmisen kinesteettisiin eli liikkeen aistimusta koskeviin kokemuksiin. Kinesteettinen empatia on siis kinesteettistä myötäelämistä eli toisen ihmisen liikkeiden ja henkilökohtaisen maailmaan suuntautumisen tunnistamista. Empatiaan ja eläytymiseen ei kuitenkaan riitä pelkästään havaitseminen. Myötäelämiseen kuuluu myös syvällisempi eläytyminen omiin liikkeisiin ja toisen kehollisuuteen. (Parviainen 2002, 325-348; Välipakka 2005, 62)

Taitoa lukea toisen kehoa ja liikettä sekä eläytyä siihen on mahdollista kehittää. Kehollisen eläytymisen taito edellyttää kuuntelevaa suhdetta omien kehojemme sekä muiden kehojen elettyyn historiaan. Tanssiharjoittelussa kertyvä fyysinen pääoma muotoutuu kehollisen empatian laadullisessa hiomisessa, kun tanssijat tunnistavat omia kehonhistorioitaan ja antautuvat muiden kehojen historioille. (Välipakka 2005, 62)

Suomalaiset seuratanssit mahdollistavat omien liikkeiden laaja-alaista pohdintaa suhteessa itseen ja kanssatanssijoihin. Näiden tanssien harjoittelussa ei ole keskiössä se, miltä liike näyttää katsojan silmissä, vaan se, miltä liike ja yhdessä tanssiminen tuntuu. Tämä suomalaisten seuratanssien ominaispiirre antaa tilaa ja mahdollisuuksia kehon tiedon, kokonaisvaltaisen itsetunnon ja kinesteettisen empatian kehittymiselle, jos vain ymmärrämme sitä hyödyntää.


Lähteet:

Miller, D & Moran, T. 2012. Self-esteem. A Guide for Teachers. London: SAGE Publications.

Parviainen, J. 2002. Kinesteettinen empatia. Edith Steinin empatiakäsityksen ulottuvuuksia. Teoksessa Haaparanta, L. & Oech, E. (toim.) Kokemus. Acta Philosophica Tamperensia vol. 1, Tampere 2002b.

Parviainen, J. 2016. Keho tietää, kertoo ja kehittää itsetuntemusta. Liikunta ja tiede 53 (2 - 3).

Välipakka, I. 2005. Liikkuminen ja kehollisen eläytymisen taito. Fyysinen pääoma sosiaalisessa toimijuudessa. niin & näin 02/05.